KOIRARODUT: Rottweiler

Hannele Hoffrèn
ROTTWEILER
Ihmisen paras ystävä?



Rotuessee
Kouluttajakoulutus 2007
Suomen Eläinkoulutuskeskus Oy
31.10.2007



SISÄLLYS


1. JOHDANTO

2. SUDESTA ROTTWEILERIIN

3. ROTTWEILERIN HISTORIA JA NYKYISYYS

4. KÄYTTÄYTYMINEN JA KOULUTUS
4.1. Käyttäytymismallit, arkielämä ja koulutus
4.2. Käyttäytymisongelmat
4.3. Terveys

5. LOPUKSI

LÄHTEET




1. JOHDANTO

Koiria on jalostettu valikoivasti jo monta tuhatta vuotta, tietoisesti tai tiedostamatta. Jossain määrin yhtenäisiä koiratyyppejä esiintyi jo 2000-3000 vuotta sitten. Jalostukseen alkoi kuitenkin vasta 1800-luvulla ilmestyä rotupuhtauden vaalijoita ja koirarotujen kehittämistyö alkoi eri puolilla maailmaa. Tällöin alettiin käyttää valittuja yksilöitä jalostukseen, jotta jälkeläiset olisivat ihmissilmää miellyttäviä. Nykyajan koiraharrastuksen pääpaino onkin koirien ulkomuodon arvioinnissa. Ihminen myös vaatii useilta roduilta ja roturyhmiltä niille ominaista käyttäytymismallia ja selviytymistä ihmisten määrittämistä tehtävistä.

”Kansainvälinen Kennelliitto FCI tunnustaa nykyisin noin 370 eri rotua ja rotumuunnosta ( Eerola 2004: 5).” Rottweilerin käyttötarkoitus on seura-, palvelus ja käyttökoirana. Se onkin yksi nykypäivän suosituimmista palveluskoiraroduista omaten vakaan, tunnetun maineen.

Tarkastelen esseessäni rottweileria ja sen roturyhmää sekä geneettisten ja historiallisten näkökulmien että käyttäytymispiirteiden ja kouluttamisen kautta. Pohdin rodulle tyypillisiä käyttäytymismalleja ja mahdollisia käyttäytymisongelmia. Mielenkiintoni kohteena on myös rottweilerin käyttäytymisen suhde koulutukseen ja arkielämän sujuvuuteen. En hyödynnä lähteenäni paitsi kirjallisuutta vaan myös rodun kasvattajaa. Haastattelemalla rodun asiantuntijaa on mahdollista saada lisää tietoa ja myös uusia näkökulmia rodun käyttäytymiseen, jalostukseen ja koulutukseen.



2. SUDESTA ROTTWEILERIIN

Nykytietämyksen mukaan koira, Canis familiaris eli kesykoira, polveutuu sudesta. Koiran kesyyntyminen alkoi Itä-Aasiasta noin 15000 vuotta sitten. Ihmisten alkukoirista saama hyöty lienee ensimmäisenä ollut lähestyvistä pedoista varoittaminen. Susienkin käyttäytymiseen kuuluu hälyttäminen, ja varoitustehtävää hoitavat kautta maailman myös sellaiset metsästäjä-keräilijäyhteisöjen koirat, joilla ei ole muita työtehtäviä. Juuri vahtiapu saattoi ensimmäisenä motivoida esihistorian ihmisiä varta vasten ruokkimaan koiria saadakseen ne pysymään heidän kotinsa liepeillä.

Maailmassa on nykypäivänä noin 600 miljoonaa koiraa. Yhdysvalloissa 40 prosentilla väestöstä ja Suomessa joka neljännellä perheellä on koira. Vaikka nykypäivän koirissa on mieletön variaatio, ovat ne geneettisesti 99,9 prosenttisesti samanlaisia. Koirat voidaan geneettisesti luokitella neljään pääryhmään. FCI luokittelee koirarodut kymmeneen ryhmään ulkomuodon ja käytön perusteella. Rottweiler kuuluu FCI ryhmään 2.

Modernit koirarodut ovat usein lähtöisin muutamasta perustajakoirasta ja puhdasrotuisuuden ylläpitäminen on johtanut suljettuihin populaatioihin. Viimeisen 400 vuoden aika on syntynyt noin 400 rotua. Samalla ongelmaksi ovat nousseet erilaiset sairaudet. Kun halutaan vakiinnuttaa tietty ilmiasu, vakiinnutetaan samalla perimä. Sisäsiittoisuus vaarantaa rotujen elinvoimaisuutta, laskee lisääntymiskykyä ja rikastaa tautigeenejä. Monet rodut kärsivät nykyään ulkomuotoon keskittyneestä jalostuksesta. On syntynyt monia rotutyypillisiä ja perinnöllisiä sairauksia ja niitä tulee jatkuvasti lisää. Rottweiler on altis etenkin luuston ja nivelten kasvuhäiriöille. ”Joissakin roduissa lonkkavikaa on jopa 70 prosentilla kaikista rodun edustajista eivätkä yhdenkään koiran lonkat ole täysin terveet (Coppinger 2005: 24.)”



3. ROTTWEILERIN HISTORIA JA NYKYISYYS

Rottweiler on yksi vanhimmista koiraroduista. ”Rottweilerin tyyppisiä koiria on satojen vuosien ajan käytetty kaikkialla Keski-Euroopassa karjanajajina, vartioijina ja vetokoirina. Saksalaisista teurastajakoirista kehitettiin erityisesti eteläsaksalaisessa Rottweilin kaupungissa oma rotunsa - - . (Eerola 2004: 140.)” Rodun alkuperää jäljitettäessä on kuitenkin palattava aikaan, jolloin Rooman valtakunnan legioonat valloittivat Eurooppaa, sillä rottweiler polveutuu legioonien mukana kulkeneista molossikoirista. Ne paimensivat legioonien mukana kulkevia karjalaumoja ja kulkeutuivat Saksaan, jossa ne risteytyivät germaanien omien koirien kanssa. Vielä tänäkin päivänä rottweiler kantaa mukanaan esi-isiensä vahti- ja puolustusviettiä. Roomalaisten kulkureittien varrelta sai alkunsa myös moni muukin eurooppalainen koirarotu. Bernhardinkoira syntyi Sankt Bernhardin alueella ja Alppireitin varrella kehittyi leonberginkoira. Rottweilerit osoittautuivat ominaisuuksiltaan hyviksi karjanajajiksi, vahdeiksi ja suojelukoiriksi ja kuuluivat saksalaiseen kaupunki- ja kyläkuvaan vuosisatojen ajan. Rottweilerin päätehtävänä oli karjan kuljettaminen ja vartiointi sekä omistajan ja hänen omaisuutensa suojelu. Koirat taistelivat susien, karhujen ja keskiajalla hyvin yleisten maantierosvojen kanssa. Rotu sai nimen Rottweiler Metzgerhund, rottweililainen teurastajakoira. Rotua kasvatettiin vain suorituskyvyn ja käyttötarkoituksen perusteella. Paimenkoiria on erityyppisiä. Karjapaimenet ja karjanajat, kuten rottweiler, ovat haukkumalla, näykkimällä ja tarpeen tullen puremallakin paimentavia koiria, joiden paimennustapa on yleensä aggressiivisempi kuin lammaspaimenilla. Osa karjapaimen ja karjanajaja roduista paimentaa voimakkaasti liikkeillään, kuten beauceron, mutta rottweilerin ominaispiirteenä oli pitää karjaa liikkeellä ja vartioida sitä.

Rottweilerin tie nykyaikamme tuntemaksi roduksi ei kuitenkaan ollut vain ylämäkeä. Rotu kuoli lähes sukupuuttoon alkuvaiheen kukoistuskauden jälkeen. Yhteiskunnallinen tilanne, markkinoiden laantuminen, karjankuljetusten väheneminen ja köyhyyden leviäminen kansan keskuudessa, olivat päätekijöinä rodun lähes täydelliseen häviämiseen 1800-luvulla. ”Vuotta 1900 voi pitää rottweilerien alamäen päätepisteenä. Sen jälkeen rotua alettiin määrätietoisesti elvyttää. (Suuri Koirakirja 2 1991: 216.)” Rottweiler hyväksyttiin vuonna 1910 viralliseksi poliisikoiraksi ja Rottweilin kaupungin oma rotu alkoi hiljalleen runsastua.

Rottweiler tunnetaan nykyisin kaikkialla maailmassa. Se on nykypäivänä yksi suosituimmista palveluskoiraroduista. Rottweiler hyväksyttiin virallisesti Kanadassa ja Yhdysvalloissa jo 1930-luvulla ja Keski-Euroopassa rottweilerin käyttö vartiointi- ja suojelutehtävissä on lisääntynyt rikollisuuden kasvun myötä. Rottweilerin alkutaival Suomessa perustui lähes yksinomaan Ruotsista tuotuihin koiriin ja kasvatustyö oli lähes olematonta. Ensimmäinen rottweiler tuotiin vuonna 1933, mutta rodun varsinainen kasvatustyö alkoi Suomessa vasta sotien jälkeen.. Rodun harrastajien oma rotujärjestö, Suomen Rottweileryhdistys, perustettiin vuonna 1946. Järjestö huolehtii jäsentensä koulutuksesta, järjestää näyttelyitä, luonnetestejä, palveluskoirakokeita, jalostustarkastuksia ja koulutusleirejä. Suomessa Rottweiler on ennen kaikkea perhekoira, ei ulkona tai kennelissä elävä, yksinäistä vartiointitehtäväänsä suorittava työkoira. Rotua käytetään erilaisissa palveluskoirakoelajeissa, suosituimpina jälki-, haku ja yleiskoe.

Rottweilerin yleisvaikutelman tulee olla keskisuuri tai suuri, vankka koira. Rotu ei saa olla kömpelö eikä kevyt, ei myöskään korkearaajainen eikä ilmava. Rottweiler on korkeuttaan pitempi koira ilmentäen olemuksellaan sopusuhtaisuutta, tasapainoisuutta ja tanakkuutta. Rodulla on selkeä sukupuolileima; nartut ovat kauttaaltaan kevytrakenteisempia. Säkäkorkeus uroksilla on 61-68 cm ja paino noin 50 kg. Nartuilla keskikorkeus on 56-63 cm ja paino noin 42 kg.



4. KÄYTTÄYTYMINEN JA KOULUTUS


4.1. Käyttäytymismallit, arkielämä ja koulutus

Koirien lajityypilliset käyttäytymismallit ovat kehittyneet perimän ja luonnonvalinnan tuloksena. Opittu käyttäytyminen eroaa lajityypillisestä käyttäytymismallista siten, että se opitaan yksilön kokemusten ja oppimisen kautta. Lajityypillinen käyttäytyminen siirtyy geenien mukana sukupolvelta toiselle ja täten saman eläinlajin yksilöt käyttäytyvät hyvin samanlaisesti. Koirat kommunikoivat niille tyypillisillä eleillään ja signaaleillaan, joita ovat esimerkiksi virtsaaminen ja ruumiinasennot. Ihmisen onkin tärkeää tuntea koiralle tyypillisiä signaaleja ja eleitä kommunikoidakseen sen kanssa. Joillakin koiraroduilla on myös käytössään enemmän signaaleja kuin toisilla. Tämä johtuu suoraan koirien erilaisesta ulkonäöstä. Mustat tai karvanaamaiset koirat, kuten rottweiler, kääntävät päätään tai koko ruumistaan poispäin tai nuolevat kirsuaan useammin sen sijaan, että käyttäisivät silmillä annettavia signaaleja. Koiran lajityypillisiä ominaisuuksia ovat myös saalistaminen, lisääntymiskäyttäytyminen ja laumanmuodostaminen. Koiran perimä määrää myös sen rotutyypillisiä käyttäytymismalleja ja ominaisuuksia. Jokaisella koirarodulla on sille ominainen käyttötarkoituksensa. Kuitenkin vain harvat käyttäytymismuodot ovat pelkästään geenien määräämiä, sillä sekä ulkoinen että sisäinen ympäristö vaikuttaa käyttäytymisen kehittymiseen.

Rottweiler on luonteeltaan rauhallinen, hyvähermoinen ja vakaa. Rodussa on sekä kovia että pehmeitä koiria. Rottweilerilla on kuitenkin usein vahva vartioimisvietti ja kiintyessään omaan perheeseensä se uhkaavan tilanteen tullen puolustaa itsevarmasti. Vartioimistaipumus voi kohdistua reviirin ja henkilön lisäksi myös tavaraan tai toiseen eläimeen. Karjapaimen ja karjanajaja koirat ovat myös usein temperamenttisia, osa suorastaan kiihkeitä koiria. Usein nämä koirat ovat vieraita kohtaan varautuneita. On muistettava, että menestyminen aggressiolla vahvistaa voimakkaasti myöhempää aggressiivista käytöstä.

Rottweilereita kasvatetaan nykypäivänä myös suojelukoiriksi. Puolustusvietin eli reaktiivisen aggression viettiärsykkeenä toimii jonkin asteinen kuormitus tai uhka ja viettipäämääränä on kuormituksen loppuminen, ”rauha”. Suojelukoira kuitenkin vartioi aktiivisella aggressiolla eli sosiaaliaggressiolla. Sen viettiärsykkeenä on turhauma, konflikti tai reaktiiviseen käyttäytymisen vahvistamiseen yhdistyvä ärsyke. Turhaumassa koiraa ei lasketa viettikäyttäytymisen mukaiseen päämäärään ja konfliktikäyttäytymisessä koira joutuu kahden yhtäaikaisesti esiintyvän vietin alaiseksi eli viettiristiriitaan. Toisin kuin puolustusvietissä, sosiaaliaggression viettipäämääränä ei ole kuormituksen loppuminen vaan suurempi aggressiivisuus. Osa kasvattajista on sitä mieltä, että suojeluharrastus vaikuttaa negatiivisesti rotuun, sillä toimintakyvyn aleneminen ja arkuus ovat heidän mukaansa lisääntyneet suojelun myötä. Kasvattajat ovat huolissaan harrastuksen vaikutuksesta rottweilerin luonteeseen, erityisesti aggressiivisuuden lisääntymiseen. Kasvattajien mielipiteet eivät kuitenkaan ole absoluuttisia totuuksia ja suojeluharrastuksen negatiivinen vaikutus rottweileriin rotuna tutkittua tietoa. Jos käytetään paljon fyysisiä pakotteita, se voi näkyä lisääntyneenä stressinä koirayksilössä ja tämä taas saattaa johtaa erilaisiin käyttäytymisongelmiin kuten arkuuteen tai lisääntyneeseen aggressioon. Mielestäni suojeluharrastuksen negatiivista vaikutusta rottweileriin rotuna tulisi lähestyä suojelussa käytettyjen metodien kautta. Nykypäivän Suomessa suojeluharrastuksessa käytettyjen rotujen valikoima on melko suppea. Johtuuko tämä roduista vai menetelmistä? Oppimispsykologisten asioiden huomioiminen suojeluharrastuksessa voisi tuoda lajin uusien koirarotujen ja koirayksilöiden ulottuville. Tarkasteltaessa pelkästään ulkoisia, fyysisiä ominaisuuksia törmätään siihen, että rotumääritelmän mukaan rottweilerin tulee olla ulkonäöltään jykevä ja vahva, mutta suojelukoiralta taas vaaditaan ketteryyttä ja kevyempää rakennetta. Suojeluharrastus onkin tuonut jonkin verran hajontaa rottweilerin kasvatukseen. Alkuperänsä ja ominaisuuksiensa puolesta rottweiler kuitenkin soveltuu hyvin myös suojelukoiraksi.

Rottweiler vaatii määrätietoista, kohteliasta ja itsevarmaa käsittelyä. Taistelutilanteissa on oltava tarkkana, jottei puolustushalua herätetä väärässä tilanteessa. Koirat ovat fyysisesti vahvoja, mutta yleensä ahneita ruualle sekä leikkihaluisia, joten ne voivat olla helppoja palkita. Osa yksilöistä voi olla suorastaan työnarkomaaneja. Myös kouluttajan toiminnan muutos voi toimia vahvisteena koiralle ja kouluttajan toiminnan tulisikin olla syy-yhteydessä koiran toimintaan. Koira oppii koko ajan, silloinkin kun emme tietoisesti yritä opettaa sille jotain.

Rottweilereissa on paljon dominantteja yksilöitä.

”Eläintieteessä dominanssi-termi määritellään siten, että dominanssi esiintyy aina suhteessa toiseen yksilöön ja johonkin resurssiin. Resurssina, jonka puute saa aikaan dominanssikäyttäytymisen, voi toimia esimerkiksi tila, ruoka, luu tai lelu, makuupaikka, omistajan huomio, parittelukumppani tai oikeus tehdä jotakin tiettyä asiaa. Koiran motivaatio toimii käyttäytymistä määrittävänä tekijänä, eli koira, jolle luu on suuri aarre, on valmiimpi taistelemaan saadakseen sen, kuin koira, joka ei juurikaan välitä luista. (Hilska 2006: 25.)”

Rottweilerille onkin tyypillistä, ettei se tule välttämättä vanhempana toimeen samaa sukupuolta olevan koiran kanssa. Nartuilla dominanssia on keskimäärin vähemmän. Rotu vaatii hyvää sosiaalistamista jo pentuaikana. Koiralle tulisikin jo pentulaatikkovaiheessa tarjota eri ikäisiä, eri rotuisia ja turvallisia kontakteja. Tässä vaiheessa voidaan myös vaikuttaa koiran dominanssitaipumuksen korostumiseen säätelemällä resurssien määrää. Jos resursseja on paljon, ei ole tarvetta dominanssille.

Rottweilerin koulutus, kuten kaikkien muidenkin koirarotujen, alkaa päivästä jolloin pentu tulee uuteen kotiin. Jotta koirasta kasvaisi yhteiskuntakelpoinen yksilö, jonka kanssa on helppo kulkea erilaisissa paikoissa, on sen jo pienenä opittava ihmismaailman säännöt ja tavat. Hyvä suhde omistajan ja pennun välillä on tärkeää alusta pitäen, joten koiran on opittava luottamaan omistajaansa. Omistajan tehtävä on olla pennun ”vanhempi”, äiti- tai isähahmo.

”- Yhä vieläkin näkee joissain kirjoissa väitettävän, että koirat ovat perineet käyttäytymisensä suoraan sudelta. Meitä neuvotaan kohtelemaan koiria alempiarvoisina susina ja annetaan ymmärtää, että se saisi koirat näkemään meidät johtajasusina, hän [Raymond Coppinger] huokaa. – Koira ei kuitenkaan pysty ajattelemaan kuin susi. Sen aivojen rakenne ja toiminta ovat erilaiset. Jos ihminen yrittää ”ottaa johtajuuden”, koira ei käsitä, mistä on kysymys, vaan vain hämmentyy.
– Nelikuiset sudenpennut, joiden aivojen toimintaa koiran aivot lähinnä muistuttavat, ovat susilaumassa vielä arvojärjestyksen ulkopuolella, hän [Coppinger] kertoo. Sen ikäinen susi oppii samoin kuin koirakin: leikin kautta.
Komentelemalla koulutettu koira sen sijaan näkee omistajansa pelottavana päsmärinä eikä johtajana. (Telkänranta 2006.)”

Rottweiler on palveluskoira, joka vaatii aktiivista tekemistä. Rottweilerin rotutyypilliset ominaisuudet tulisi ottaa huomioon sekä arkipäivän sujuvuudessa että koulutuksessa. Tosin aina ei ole helppoa sanoa onko jokin käyttäytyminen laji- tai rotutyypillistä vai opittua. Laji- ja rotutyypillisyys tuo tiettyjä taipumuksia, mutta vaatii pentuaikana vahvistamista kokemusten ja oppimisen kautta.



4.2. Käyttäytymisongelmat

Yleisimmät koirien käyttäytymisongelmat liittyvät aggressiivisuuteen, yleiseen tottelemattomuuteen, eroahdistukseen, kodin ja tavaroiden tuhoamiseen, remmirähjäykseen, karkailuun ja pelkokäyttäytymiseen. Käyttäytymisongelmat ovat nykypäivänä hyvin yleisiä. Voidaan jopa sanoa, että on epätavallista omistaa koira ilman käyttäytymisongelmia. Ongelmat eivät myöskään ole vain harmillisia ja häiriöksi, vaan myös riski koiran hyvinvoinnille. Jos ongelmat ovat tarpeeksi suuria ja niitä ei saada ratkaistuksi, eläin joudutaan usein lopettamaan.
Rottweilerista voi muodostua ongelmakoira väärissä käsissä. Esimerkiksi liiallinen alistaminen tai suoranainen väkivalta voi ajaa koiran aggressiiviseen suuntaan. Rottweilerin yleisimpiä käyttäytymisongelmia onkin aggressioherkkyys. Remmirähjäys, autojen, polkupyöräilijöiden tai jalankulkijoiden jahtaaminen voi muodostua ongelmaksi rottweilerin kanssa. Omistajan onkin osattava lukea koiraansa oikein. Rottweiler on harvoin koirapuistossa viihtyvä rotu ja varsinkin urokset voivat olla temperamenttisia. Oikean toiminnan vahvistamiseen perustuva koulutus, hyvä suhde omistajan ja koiran välillä sekä koiran sosiaalistaminen jo pennusta pitäen voivat ennaltaehkäistä ongelmia tulevaisuudessa. Koiralla, samoin kuin ihmisellä, on lapsuus, murrosikä, aikuisikä ja vanhuus. Omistajan on ymmärrettävä, että murrosikäinen uros ei välttämättä tule toimeen toisen uroksen kanssa. Murrosikäinen rottweiler ei kuitenkaan ole mikään automaatio tulevasta ongelmakimpusta, jos vain omistaja ymmärtää koiran hormonimyllerrystä ja käyttäytymistä.

Vartioimistaipumuksensa vuoksi rottweileria ei tulisi koskaan jättää ilman aikuisen valvontaa sellaiseen tilanteeseen, jossa se voi kokea tarpeelliseksi puolustaa esimerkiksi omaisuutta tai ihmistä. Rodulle on tyypillistä vartioida etenkin perheen lapsia. Vaikkakin rottweiler on yleensä ihmisille ystävällinen, se voi osoittaa aggressiivisuutta vieraita kohtaan.



4.3. Terveys

Rottweiler on iso, raskas koira ja tämä helposti luo nivel- ja luusto-ongelmia, sillä rotu on kuitenkin pohjimmiltaan käyttökoira. Esimerkiksi kyynärnivel on kovassa rasituksessa, sillä rottweiler on poikkeuksellisen eturaskas koira. Kasvattajat korostavatkin ruokinnan, oikean liikunnan ja alustan merkitystä sairauksien ehkäisyssä. Perinnöllisiä tekijöitä ei voi myöskään unohtaa. Rottweilerin kasvattajat pyrkivätkin usein jalostuksella usein eroon hankalista piirteistä säilyttäen samalla rodun ulkomuodon. Ongelmallista on se, että käyttäytyminen ja tietyt fyysiset ominaisuudet liittyvät kiinteästi toisiinsa. On käytännössä mahdotonta päästä eroon hankalasta käyttäytymispiirteestä muuttamatta samalla rodun ulkomuotoa. Epämiellyttävä totuus on, että jos suljetussa populaatiossa pyritään pääsemään eroon jostakin piirteestä risteyttämällä, on seurauksena väistämättä sisäsiitos ja tämä puolestaan lisää perinnöllisten sairauksien todennäköisyyttä. Yleisimmät sairaudet, kuten epilepsia, syöpä, allergiat, sydänsairaudet, luusto- ja lihassairaudet, silmäsairaudet ja autoimmuunisairaudet, ovat samoja sekä koirissa että ihmisissä. Rottweilereilla, kuten muillakin suurilla roduilla, on usein lonkka- ja kyynärvikoja. Erilaiset silmäsairaudet, kuten harmaakaihi eli HC, ovat myös yleistymässä rottweilerilla.

Kipu ja sairaudet aiheuttavat koiralle stressiä ja tämä taas näkyy esimerkiksi hermostuneisuutena, aggressiivisuutena ja ylireagoimisena erilaisiin tapahtumiin. Jos koirayksilön käytös tulkitaan väärin ja siihen puututaan fyysisillä pakotteilla nojautuen esimerkiksi ”johtajuusongelmaan”, tilanne voi kehittyä erittäinkin vaikeaksi. Stressin lisääntyessä koiran elekielestä tulee selkeämpää ja jollei koira pysty rauhoittamaan ympäristöään esimerkiksi jähmettymällä, kääntämällä päätään, haukottelemalla tai nuolemalla huuliaan, sen on turvauduttava välimatkaa lisääviin signaaleihin ja varoitettava mahdollista uhkaajaa tai viimeisenä keinonaan puolustauduttava. Rottweilerin omistajan tulisikin ymmärtää koiran elekieltä ja tilannetta ei pitäisi ikinä päästää kehittymään niin pitkälle, että koira joutuu turvautumaan aggressiiviseen käyttäytymiseen.



5. LOPUKSI

Matka sudesta nykypäivän koiraan kiinnostaa tutkijoita edelleen. Kesykoiran nopea kehittyminen edeltäjästään sudesta monenlaiseksi muodoltaan ja kooltaan erilaiseksi koiraksi on tutkijoiden mielestä ainutkertaista nisäkäsmaailmassa. Koirien evoluutio ja käyttäytyminen on kiehtova aihe. Koiria yhdistää erilaiset lajityypilliset käyttäytymismallit ja ominaisuudet, mutta jokaisella koirarodulla ja roturyhmällä on myös sille ominaisia käyttäytymismalleja. Rottweilerin suosio perhekoirana ei sulje pois esimerkiksi sen vartioimisviettiä. Rotutyypillisiä ominaisuuksia voidaan kuitenkin pentuaikana joko vahvistaa tai hillitä oppimisen ja kokemusten kautta.

Vahvana, itsenäisenä ja joskus jopa itsepäisenä koirana rottweiler vaatii määrätietoisen kasvatuksen. Sosiaalistaminen jo pennusta pitäen on tärkeää, jotta mahdollisia käyttäytymisongelmia tulevaisuudessa voitaisiin välttää. Rottweilerin omistajan onkin käsiteltävä koiraa sen rodulle ja yksilön luonteelle soveltuvalla tavalla.

Koirarotujen jalostus ei nykypäivänä aina palvele koiraa. Ehkä koiralle lajina ei merkitse paljoa, että muutamat koirayksilöt kärsivät ulkomuotoon perustuvasta jalostuksesta, mutta tällöin ihminen ei todellakaan ole aina koiran paras ystävä. On kuitenkin onni, että ne rottweilerin omistajat, jotka ovat onnistuneet voittamaan koiransa kunnioituksen, uskollisuuden ja luottamuksen, voivat nauttia arkipäivästä ja harrastuksista ihmisen parhaan ystävän kanssa.



LÄHTEET


COPPINGER, RAYMOND & LORNA 2005: Koira? Ihmisen paras ystävä biologin näkökulmasta. Vantaa: Sanasilta Oy.

EEROLA, TAPIO 2004: Suomen koirarodut. Helsinki: Kustannusyhtiö Tammi.

HILSKA, KAISA 2006: Laumanvartijakoirat. Vantaa: Sanasilta Oy.

LINDSAY, STEVEN R. 2000: Handbook of Applied Dog Behavior and Training. Volume One. Adaptation and Learning.Iowa: A Blackwell Publishing Press.

RUGAAS, TURID 2007: Rauhoittavat signaalit. Vantaa: Sanasilta Oy.

SuuriKoirakirja 2 1991. Toim. Tuula Syvänperä. Helsinki: Kustannusyhtiö Tammi.

TELKÄNRANTA, HELENA 2006: Koirasi on pentususi. Tiede. 4.1.2006.
< id="607&vl=">


SUOMEN ELÄINKOULUTUSKESKUS OY, LUENTOMATERIAALIT
Koiran elekieli ja signaalit + koira asiakkaana 9.9.2007
Viettikoulutus 8.9.2007
Koiran kipukäyttäytyminen 29.9.2007
Koiran geneettinen tausta ja käyttäytymisen periytyminen 29.9.2007

HAASTATTELU
Kasvattaja Lea Lamberg, Onttola. http://www.woodweilers.com/